Painoa on lähtenyt about kaksi kiloa.Tänään mittailin ennen töihin lähtöä vyötärön (pysynyt samassa),lantion (-2cm),reiden (-2cm) ja haban (-1cm) ympärykset.Vertailukohtana on edellinen mittaus kuluneen marraskuun 30. päivältä.Ihan hyvin siis.Kokonaisuudessa painoa on nyt tippunut 4kg aloituksesta eli maanantaista 19.10.

Eilen kävin ostamassa lisää nutrilettiä.Katselin pirtelötarjontaa ja huomasin minulle ihan uuden maun,banaanikaramellin.Ilmeisesti se on aika tykätty,koska sain urkittua hyllyn perukoilta mukaani viimeisen paketin.Kotona testasin ja oli kyllä hyvänmakuinen.Sitä ostan jatkossakin jos kaupasta ei vaan ole loppu.

Nyt siis nutraan siihen saakka kun tuntuu hyvälle.Sen yhden annoksen muuta ruokaa syön illalla.Muuten en voi nukkua tyhjällä mahalla.Tosin nälkä ei ole tänäänkään yllättänyt ollenkaan ja olo on ollut hyvä.Töissä söin salaatin.Iltapalaksi otan kuitenkin vielä pirtelön.

Olen tyytyväinen olotilaani.

Tässä yövuoroputkessa olen yöllä syönyt maustamatonta rahkaa ja sen kanssa sokeritonta mehukeittoa.Olen toki sortunut syömään yössä yhden leivän,jonka päällä on pelkästään punajuurisalaattia.Työaamuina syön töissä puuroa.Tänään otin sitten kotona yhden pussipirtelön,sellaisen suklaan,ja laitoin nesteeksi kahvia.Ei ollut hullumman makuinen taas pitkästä aikaa.

Tammikuussa on se etelänreissu tyttären kanssa ja siellä pidän lomaa.Toki katson mitä syön.Lokakuun puolessavälissä aloitin tämän uuden syömistavan.Leipää en ole syönyt kuin satunnaisesti,hapankorpuilla olen korvannut varsinaisen leivän.Rasvaa en laita,juustoa ja joskus kinkkua.Perunaa en ole syönyt lainkaan.Herkut ovat jääneet pois,pari kertaa olen ottanut suklaata,mutta sitäkin vain palan tai kaksi.Mieli ei tee enää makeaa.

Mitään varsinaista tavoitetta ei edelleenkään ole vaan tavoittelen sitä sopivaa ja hyvää oloa.Onhan se itsestääselvyys,että paino tippuu ja vaatekoko pienenee.Olkoon se vaan positiivinen plussa.Operaatio on edelleen salainen,sillä mitään besservissereitä en kannoilleni halua neuvoja jakamaan.Teen tätä omalla tavallani ja itselleni.

Linnan juhlat vilahtivat myös televisiosta ja itsenäisyyspäivä olikin oikeastaan se ainoa vapaapäivä mitä olen viettänyt.Perheen kanssa olimme seuraamassa ilotulitusta hyvän päivällisen jälkeen.Linnan puvuista voin kommentoida sen verran,että itse pidin vaaleista pastellisävyistä eniten.Liekö oman värimaailman vaaleneminen ja heleytyminen vaikuttanut asiaan?

Olen sitkeästi jaksanut rakentaa meikkaamisesta rutiinia,ja mitä enemmän meikkaan niin sitä enemmän se ilostuttaa itseäni.Uusia meikkejäkin olen hankkinut,sillä vanhoista meikeistäni on tullut kasvoille kutinaa.Nekin vanhenevat.Olen myös uusinut siveltimiä sun muita vippoja.

Hiukset ovat entistä tärkeämmässä roolissa.En tiedä miksi minulla on outo käsitys uudesta hiusväristä,ajattelen sen olevan jotain ihan ihmeellisen erilaista verrattuna aikaisempiin väreihini.Venytän pesuvälejä varmaan ihan turhaan,tuskin hiukset oikeasti käyttäytyvät tavallisia värjättyjä hiuksia erikoisemmin vaikka pesisinkin entiseen malliin.

Painonpudotuskin etenee ihan omalla painollaan.Päätin aloittaa nutrauksen vapaapäivinäni.Uusi työlista muokkautui sellaiseksi,että tammikuussa minulla on kolmen viikon loma,koostuen yövuorovapaista ja talvilomasta.Siltikin aion aloittaa heti seuraavasta vapaapäivästäni näiden meneillään olevien yövuorojen jälkeen.Lomalleni osuu myös etelänreissu ja silloin en nutraa vaan nautin all inclusivesta.

Eteenpäin mennään...kaikki on hyvin.

Yleensä en itse kaadu kovinkaan hyvin vatsataudin alle.Töissäkin olen viimeisten joukossa sairastumassa.Viime kerralla kamppailin tautilaisten seassa ja sitten iskikin todellinen jytky.Ensiavun kautta toipumaan kotiin.Oli pakko hakea pahoinvointipiikki ennen kuin sain pakonomaisen yrjöämisen loppumaan.Piikin minulle antoivat hyvillä mielin,sillä eivät halunneet enempää seurata maassa konttaavaa lähihoitajaa.En kertakaikkiaan pysynyt enää pystyssä.

Tänään lepäilen ja katson Vuosia nuoremmaksi ohjelman tallenteista.Tottakai kulutan sohvaani uhkeiden ja muhkeiden seurassa sekä katson emmentaalin.Pakkaan tykyilylaukun varmuuden vuoksi,jotta huomisen koulutuspäivän päätteksi voisin tiukalla aikataululla lähteä matkaan.Kampaustakin täytyisi varmaan kokeilla....ja sitten jäädä jännittämään,että miten käy.

Meikkaan siis nykyisin töihin lähtiessä ja kuten olen kertonutkin niin myös yövuoroihin.Olen myös tehnyt lupauksen itselleni kaivaa ne kivat vaatteet käyttöön arkipäivääni ja jättää gollegehousut nyt hiukan vähemmälle pitämiselle.Siispä eilen yövuoroon lähtiessäni kaivelin kaapista housuja ja käsiini osuivat Image Wearin työhousut,joihin en ollut mahtunut viimeiseen vuoteen.

Kokeilin housuja ja mahduin niihin,oikeastaan ihan kevyesti.Ne eivät ahdistaneet tai puristaneet mistään,jäivät jopa väljiksi.Minä pienenen koko ajan! Ihanaa! Totta hitossa lähdin työhousuillani töihin nyt kun ne mahtuvat.Nämä housut ovat muuten eri työhousut kuin ne viimeksi mainitsemani työfarkut.Nämä ovat ne klassiset "peltihousut".

On sanomattakin selvää,että itsetuntoni nousee koko ajan ja mieli pysyy virkeänä.On myös piristävää katsoa työpaikan vessan peilistä omaa meikattua naamaa.Onhan se jotain muuta kuin se meikitön ja valju naama.Ja ihan itselleni,minulta itseltäni.

Elämäntaparemonttini on onnistunut hyvin ja aion sitä myös jatkaa.Saavutetut tulokset ruokkivat projektia eteenpäin.Paineita ei ole,enkä usko että tuleekaan.

Tietenkin kävin ropaamassa samalla kaupunkireissulla vaatekauppojen alerekit läpi.Olemukseni on nyt pienempi ja vaatteet saisivat olla myös hiukan pienempiä.Shoppailusyynä oli tietysti myös viikonloppuna lähestyvä työpaikan tykyristeily.Piristäähän se shoppailu mieltä ja keventää kukkaroa,onneksi oli hyviä tarjouksia.

Lisäksi olen nyt ajatellut,että alan pukeutua arkeen paremmin,mitään isompaa kuitenkaan kuin siistit tavisvaatteet,sillä miksi jemmaan hyvät ja kivat vaatteet vaatekaappiin vaan otan käyttöön.Ostin itselleni uudet isojen tyttöjen housut ja niillä alan kulkea töissäkin.Ne joustavat sopivasti.Toinen muutos on se,että kaivelin korvakorut taas esiin ja opettelen kulkemaan niiden kanssa.Koruton elämäkin saa väistyä.Työ kylläkin sanelee mitä arjessani päälleni ripustan.

Tenavat ovat Instagramissa ja koska äitinä minun täytyy tietää mitä he sinne latailevat,niin minullekkin luotiin sinne oma sivu (tai mikä sekin nyt sitten on).Tyttären kuvat ovat aivan huikeita! Tietenkin hurahdin myös muiden kuviin Instagramissa ja se oli taas menoa se.Sinne ajattelin laittaa kaiken turhamaisuuden,kauneushömpötyksen sun muut mitä tässä nelikympistymässä eteen tulee.Tämän blogin päivitystäkin ajattelin,mutta katsotaan nyt sitten miten käy....

Avokkailla ei kyllä tallata nykyisessä säässä.Tulimme eilen mökiltä ja lunta on tullut mukavasti.Ihanan raikas ja tuulahtunut mieli,lähes jouluinen.Sähköt ovat poikki mökillä edelleen,mökkinaapuri soittaa kun sähkö palaa.Töissäkin on koko iso sairaala sähköttömänä ja kerrankin huokaisen etten ole yövuorossa.Toisaalta ajattelen kyllä lämmöllä kollegoita,jota siellä töissä painattavat.Huomenna vasta palaan yövuorovapailta töihin.

Bruno Bananit tulivat postista ja aikas lailla kohdalleen meni tilaus.Kuitenkin kannatan sitä,että vien nokkani ihan oikeille ostoksille hajuvesiosastolle.Eiväthän nuo tuoksukuvaukset vastaa omaa näkemystä tuoksusta,ja joku muu on ne tuoksutellut.Eihän värejäkään nähdä samanlaisina,jos sanon sinulle keltainen niin sinun keltaisesi on todennäköisesti eri sävyn keltainen kuin minulla.Jos nyt ei sitten katsota kummatkin juuri samaa keltaista autoa tienposkessa tai jotain muuta.

Jouluradion alkamista odotan ja siihen ei ole enää montaa päivää aikaa.Sitä odotellessa leivon tyttären koulumyyjäisiin kakkuja,ja se leipomispäivä on tänään.Häviän siis etsimään reseptejä netistä,sillä keittokirjani on taas jossain muualla kuin missä itse olen.....

Ja taas olen bongannut yhden ihanan naisen fanitukseen,Anne Kukkohovin.Mitkä ihanat hiukset ja se säteilevä heleys mikä hänestä huokuu.Oma huokuminen sai uutta nostetta eilen kun pääsin yövuorojen jälkeen ostamaan uutta fööniharjaa,sellaista,jonka sisältä puhaltaa lämpö.Fööniharjani kun sanoi sopimuksensa irti ja alkoi savuamaan.

Nyt minulla on rotaatioharja.Maxikokoinen harja,jonka sisältä puhaltaa ilmaa.Luksuksena harjassa on kaksi nappia,joista harjan saa pyörittämään hiukset sen ympärille.Aivan upeanlainen keksintö.Ja koska olen uskollinen ollut omalle fööniharjalleni lähes 20 vuotta niin tekniikka on luonut kaikenlaisia ihania vempaimia,joita en ole huomannutkaan.Tosin ostan tarpeeseen,joten harjojen katsomisellekkaan ei ole ollut tarvetta.

Meikitkin näyttävät menevän uusintaan.Nekin vanhenevat.Koska tämä uudistumiseni on herännyt vasta vähän aikaa sitten henkiin,olen huomannut taas aktiivisesti meikattuani,meikkieni olevan jotenkin eltaantumeita ja ne kiristelevät iholla.Hankin siis uusia ihan siitä syystä että iho pysyy hyvänä ja ovathan meikit myös puhtaampia.

Ja oikeastaan hankkimani Diorin ripsiväri on syypää koko meikkitouhuiluihini.Sen ostamisen jälkeen olen meikannut joka päivä töihin lähtiessäni,jopa yövuoroihin.Vapaapäivinä en meikkaa,paitsi jos lähden jonnekkin.Kyllä se itsetuntoa kohottaa kummasti kun peilistä katsoo hyvännäköinen naama.

Ja kun meikeistä puhutaan niin sitten myös tuoksuista.Tuoksukaappini menee siivoukseen.Sinne on kertynyt puteleita,koska en henno heittää mitään pois.Lempituoksujen,tai oikeastaan niitä ei olekkaan,olen jättänyt pullot talteen.Muistaa sitten mikä tuoksui hyvältä niin osaa ostaa kenties toisenkin kerran.Tytär kyllä käyttää tuoksuni,joten roskikseen ne eivät mene.

Nelikymppisyys on todella joku raja,jonka ylittäminen herättää jotain uinuvaa.Tai sitten se on tämä kavennuskuuri,jonka tuloksista nauttiessa olen tempautunut tähän kauneusrumbaan.Mene ja tiedä,mutta kivaa on!

Mutta sovitin työhousuja,joista olin pullahtanut ulos jo aikapäiviä sitten.Nyt ne ovat buenot! Firma tarjoaa meille Image Wearin aivan loistavia työfarkkuja.Farkut ovat ihan normifarkkuja,tummansinisiä ja joustavia.Hymyssäsuin katselin itseäni taas farkuissa.Jotain pienentymistä on tapahtunut.

Pelkäsin taas saavani kaverikseni roikkonahkaa pienentymisen myötä.Ihme ja kumma,allit eivät heilu sen löysemmin kuin ennenkään,pikemminkin ovat nätisti paketissaan.Tai niin hyvin kuin tämänikäisellä voi olla.Reidet ovat kaventuneet ja uskon,että mahakin.Hyviä juttuja siis on tapahtunut!

Sitten ajatus hiuksiin.Olen aivan hullaantunut Ruotsin miljonääriäitien sarjan Maria Montezamin (kirjoitinkohan oikein?)hiuksiin.Upeat! täydellinen väri ja uhkea tuuheus! Siinäpä on tavoitetta saavuttaa samanlaiset.Ehkä sitten kun olen viisikymppinen niin minullakin on sellaiset hiukset.

Tilasin kuitenkin hyvää shampoota ja hoitoainetta netistä.Shampooni on kuin tilauksesta loppu ja voin vaihtaa pullon uuteen.Uusi pullo on taas jättikokoa eli elän sen kanssa vissiin seuraavan vuoden kokonaan.Humpuukiakin tilasin samaan pakettiin,miehelle ja itselleni uudet tuoksut.Nähtäväksi jää ovatko Bruno Bananimme sellaisia,että käytämme itse vai siirrämmekö ne tenavien käyttöön.Kolme murkkua kyllä käyttävät yhdessä hujauksessa pari pulloa....

Vaikka en uskokkaan myyttejä vaan niiden sijaan uskon vahvasti kunkin olevan omanlaisensa yksilö ja kokevan omalla tavallaan elämänasioita,niin väitän kuitenkin,että neljänkympin kriisi on totta.Nyt kun olen saanut iän täyteen,olen silminnähden rentoutuneempi ja elämäntäyteisempi kuin ennen.

Elämä siis alkaa vasta nelikymppisenä! Nelikymppisyys on mielenlaatu ja koko ihmisikä on kapuamista ikäportaalta toiselle,kunnes tullaan sille viimeiselle portaalle,joka onkin sitten siinä Pietarin pakeilla taivaissa.Ja jokaikisellä portaalla on muistettava elää,ja mielellään täysillä.Jos humpsahtaa horjahtaa alas niin elämä kolhii kovat mustelmat.

Nelikymppisenä on mukava olla.