Viikon verran olen päässäni pyörittänyt ajatuksia rintasyövästä.Minua nuoremmalta serkultani löydettiin rintasyöpä,itse täytän tänä vuonna 40v ja hän on minua muutamia vuosia nuorempi.Ei ole vuottakaan kulunut siitä kun hänen äidiltään löydettiin sama löydös.

Syöpää on sekä äitini,että isäni suvuissa.Äidin puolella hänen seitsemästä sisaruksestaan kolmella on syöpä.Yksi sisar elää syöpänsä kanssa,kaksi ovat edesmenneet.Serkkuni on ensimmäinen meistä nuoremmista,mutta pahoin pelkään ettei viimeinen.Isäni puolelta mummollani oli syöpä,hän kuoli nuorena.Nyt en ole ihan varma,että oliko papoillani syöpä kuollessaan.

Tein juuri pitkän yövuoroputken ja ehdin istahtaa töissä koneen ääreen aina silloin tällöin lukemaan rintasyöpään sairastuneiden blogeja.Ehdin saada niistä hyvää tietoa leikkauksista,hoidoista ja ylipäätään elämästä rintasyövän kanssa.Kunnioitan suuresti niitä ihmisiä,jotka käyvät hoitorumban läpi voittajina.Ja tunnen surua niiden vuoksi,jotka tekivät kaikkensa ja kuitenkin hävisivät taistelunsa syöpää vastaan.

Serkkuni on toivonut,että me muut serkukset kävisimme tutkimuksissa.Olenkin jo varannut omalääkärille ajan ja pyydän lähetteen tutkimuksiin.Sukurasite syövässä mietityttää,mutta pelokas en silti ole.Kymmenisen vuotta sitten rintani on ultrattu ja muistaakseni olin myös mammografiassakin.Tulokset olivat silloin puhtaat,tosin ultrassa löytyi jokin heijaste jostain,mikä tulkittiin rintarauhasen "rasitusvammana".Olin lopetellut nuorimmaisen lapsen imettämistä jokunen aika ennen ultraa.

Katsotaan millaiset kortit minulle on jaettu tätä loppuelämää varten.Jos tulokset ovat puhtaat,olen tietysti tyytyväinen,mutta jos taas löytyy jotain niin olen mielestäni jo niin kypsä,että antaa sitten tulla vaan.Elämä on.