Elämässäni on marssijärjestys,mihin asiat ovat nyt järjestäytyneet uudelleen.Serkkuni rintasyövän toteamisen jälkeen ajatukseni ovat paljolti pyörineet hänen tilanteensa ympärillä.Toinen päänsänostanut asia on ollut perheeni merkitys ja Valamon reissun jälkeen sen merkitys on syventynyt.Perhe on elämässä se tärkein asia.

Perheensä rakastaminen saattaa kuullostaa jo vanhalta vitsiltä,sillä kaikkihan tässä maailmassa rakastavat eniten perheenjäseniään,tai näin luulen.Ihminen on varsinainen outolintu jos ei kysyttäessä maailmansa tärkeintä asiaa,sano oma perhe; lapset ja puoliso.Jossain vaiheessa perhe joko on tai ei ole se kaikkein tärkein.Ja ei ole huono asia jos perhe ei nautikkaan sitä kirkkainta rakkautta ihmisen elämässä.

On minunkin elämässäni ollut aikoja,jolloin perhe on ollut se Helvetin maallistuma.Ajatuksissa perheestä olisi ollut pakko päästä eroon tavalla tai toisella.Päästelin kirosanoja ja manailin ties mitä karmivia kohtaloita perheenjäsenilleni.Ja kaikki siitä syystä etten ollut sinut itseni kanssa ja peilasin loppuunpalamisen väsymystä itsestäni poispäin.Perhevihaajasta kasvoin kuitenkin ulos.

Nyt kolkuttelen neljänkympin rajapyykkiä ja koen,että elämäni on valmis.Perhearvot ovat asettuneet kauniisti omaan lokeroonsa ja on aikaa keskittyä myös omaan olemiseen.Ensi viikolla on lääkäriaika ja pyydän vuosihuollon.Muutamasta kropan vaivasta toki valitan,mutta sitten siirryn vastaanottavaksi osapuoleksi.Jos minulle lankeavat suvun sairaudet tai vaivat niin antaa sitten langeta vaan.Olen kypsä vastaanottamaan mitä annetaan.