Olen päässyt ytimeen.Kun luen aikaisempia kirjoituksiani,huomaan vääjäämättä kirjoittaneeni eniten kolmesta asiasta; perheeni tärkeydestä,neljänkympin iästä ja rintasyövästä.Ajoittain olen toistanut melkein joka kappaleessa näitä samoja asioita.Nyt tiedän tarkalleen,että nämä ovat ne vallitsevat ajatukset päässäni lähes päivittäin.

Minua on alkanut jännittää tiistainen lääkärikäynti.Tiedän omalääkärini kuuntelevan potilaitaan ja hän ottaa asiat tosissaan.Vaikka olenkin menossa pyytämään lähetettä mammografiaan tarkistusta varten,en pelkää etukäteen sairastavani mitään.Jos kuitenkin sairastan niin sitten sairastan.Se toinen asia mistä ajattelin hänelle avautua ovat isohkot maksaläiskiksi tituleeraamani tummat ihoalueet selässäni,ja se yksi nilkassani.Olisi kiva tietää mitä ne ovat,sillä ajoittain ne kiristelevät ihoa ja ajoittain kutiavat.

Viikonloppuna mökillä minuun alkoi kuitenkin hiipiä huolestuminen selän läiskistä.Tulin mustikkametsästä,aloin vaihtaa hikistä paitaani kuivaan ja siinä mainitsin äidilleni läiskät.Hän totesi,että hänelle on tullut samanlaisia myös ja näytti minulle omansa.Totta,samanlaisia!Ja jos äidillänikin on niitä niin mitä ihmettä ne sitten ovat? Ovatko ne sukurasitteellisia,perinnöllisiä? Kutiavatko ja kiristelevätkö maksaläiskät?

Odotan siis tiiviisti tiistaita.Yritän keksiä mielekästä tekemistä ennen sitä etten turhaan alkaisi hermoilla asioista,joista en tiedä mitään,tai tiedän,mutten tiedä mitään konkreettista faktatietoa.Onneksi on enää pari päivää niin sitten nään lääkärin.