Viime perjantaina starttasin klo 04 aamusella bussikyydillä kohti Laatokan Valamoa.Poikkeuksellisesti matkustin yksin,ilman ketään tuttua matkakaveria.Päätin lähteä tällä kertaa yksin rauhoittumaan ja mietiskelemään omaa olevaisuuttani.Toki matka,jolle osallistuin oli ryhmämatka,eli ihan yksin en siis kuitenkaan ollut matkassa.

Valamon luostari oli juuri sitä mitä toivoin.Oikeasa suhteessa uskonnollisuutta,rauhaa ja yksinkertaisuutta.Hiljentymistä ja pohdiskelua.Viimeisenä iltana istuin iltajumalanpalveluksessa kolme ja puoli tuntia.Palvelus ei kuitenkaan loppunut siihen vaan jatkui kuulema ihan aamutunneille asti.Itse luovutin ja lähdin suihkun kautta yöpuulle.

Vaikka olin naispaikalla,sain jakaa huoneeni vain itseni kanssa.Toista naispaikkalaista ei ollut mukana.Ja toisaalta,ehkä en olisi toista kaivannutkaan saman huoneeseen.Yksin aion varmasti lähteä uudestaankin ryhmämatkalle,mutta todennäköisemmin en matkusta naispaikkalaisena vaan otan oman huoneen ja maksan hiukan lisää.

Rauhoittuminen teki hyvää ja levollisena palasin kotiin.Kotiintulo oli kuitenkin sokki,sillä luostarimaailma oli niin erilainen kuin kotimaailmani.Tulin sunnuntaina ja nyt keskiviikkona alkaa ajatukset tasoittua.Kaulassani roikkuu Neitsyt Marian ikoni ja sama ikoni on pienenä tauluna yöpöydälläni.Joku jälki Valamosta siis jäi.

Serkkuni leikattiin maanantaina ja maananatai-iltana pääsin vaihtamaan hänen kanssaan pikaisesti muutaman sanasen kuulumisia.Kaikki oli mennyt tilanteeseen nähden hyvin.Rintasyöpä kulkee kuitenkin ajatuksissani.Tilasin myös Sinellistä siskorusetin,joka on rintasyöpään sairastuneen potilaan tekemä,ja jonka tuotto lahjoitetaan rintasyöpää sairastavien tukemiseen.