Ainakin toistaiseksi isäni haluaa tiiviisti elää omassa kuplassaan eikä aio varata lääkäriaikaa terveystutkimuksiin.Hänellä on siihen oikeus ja minulla ei puolestaan ole oikeutta tuomita hänen ratkaisuaan.Eikä minulla oikeastaan ole oikeuttakaan määritellä isän elämää kuplansisäiseksi,hänen elämänsä on hänennäköisensä,oli se sitten onnellista tai ei.

Vaikka isäni onkin 70-vuotias,on hän täysissä järjissään ja päättää itse omasta elämästään,ja tietenkin terveytensä tutkimisesta tai sen ylläpidosta.Se mitä voin tehdä on kehottaa ottamaan selvää omasta terveydentilasta.Vaikka jonkun mittapuun mukaan lapset ovatkin velvollisia huolehtimaan vanhemmistaan niin joku raja on siinäkin,jäärä on jäärä ja jos on onnellinen jäärä niin jääräilköön yksinään.

Ehdin suorittaa lapsen velvollisuuksia sitten kun on se aika etteivät vanhempani ymmärrä omaa etuaan ja silloinkin minulla on velvollisuus huolehtia siitä,että he saavat omanlaisensa näköisen elämän jatkossakin.Tietenkin,mikäli se on heille turvallista ja käytännöllistä.Jokainen ihminen on omanlaisensa yksilö omasssa fyysisessä-,psyykkisessä- ja sosiaalisessa kokonaisuudessaan.

Toivon kyllä,että isällä ovatkin vain pidemmät vanhan miehen piuhat kovaluisen kallon sisällä ja lopulta hän ymmärtää varata ajan terveystarkastukseen.En aio painostaa,sivulauseessa kyllä aion ohimennen huomauttaa silloin tällöin asiasta.Ehkä jonain päivänä toiveeni toteutuu,tai yksinkertaisesti,jättää toteutumatta.