Nokka tukossa,yskittää ja huimaa.Olo on totaalisen väsynyt ja pää ihan sekaisin nukkumisesta ja ulkoilemattomuudesta.Happivaje vissiin.Pitäisi lähteä istuskelemaan vaikka pihakeinuun ja ottaa happea.

Sitten on ne pitäisi,pitäisi-ajatukset;pitäisi siivota,pitäisi laittaa callunaa ja kanervaa terassille,pitäisi päästä siivoamaan kukkapenkkejä,pitäisi postittaa kuvat kiitokseksi rippimuistamisesta,pitäisi...,pitäisi..Niin pitäisi,mutta nyt huilataan ja parannellaan kuntoa.Jos nyt en pysähdy sairastamaan tätä lunssaa niin pysyn puolikuntoisena sitten varmaan kuukauden.

Eilen kävin miehen kanssa ostamassa maalia mökin parvirakennelmaan ja hiukan seiniinkin.Pelkästään rautakaupan värilastuseinän edessä seisominen riittää korvaamaan yhden (tai useammankin)särkylääkkeen.Värit ovat suuri intohimoni ja saatan välillä tuijottaa nojatuolissani värikarttoja haltioituneena tuntikausia.Värin valinta lattiaan tai seinään tai johonkin muuhun kohteeseen,on aina jotain sanoinkuvaamattoman ihanaa.Väriä pitää pohtia,sen täytyy tuntua omalta.

Rautakaupassa oli myynnissä kukkasipuleita pussikaupalla.Kolmen litran pussillinen narsisseja tai 1,5 litran pussillinen tulppaaneja maksoi about 8 euroa.Pussillinen täytyi ottaa kumpaakin,eri lajikkeita sai mätätä samaan pussiin ja niin paljon kuin pussiin mahtui,eli ääriä myöten täyteen.Taas on mitä kaivella maahan kun kunto sallii.

Lisäksi ALEsta löysin kaksi Pohjantähti-köynnösruusua,mitkä matkaavat mökille.Vanha kunnon lajike,jonka sanotaan kestävän hyvin aina Oulun korkeuksille saakka.Köynnösruusua minulla ei olekkaan vielä missään,joten nyt aloittelen sitten uutta asiaa.Ruusuja tulee varmasti niitäkin lisää.Edelliset mökkiomistajat ovat istuttaneet monia ruusuja tontille,mutta voiko niitäkään olla ihmisellä liikaa? Kuten ei kevätkukkiakaan?