Jemmaan kukkasipuleita kilokaupalla maahan.Tulppaaneja,kirjopikarililjoja,krookuksia ja taas tulppaaneja.istutan mökillä Aronia-aitaa suurella uholla poisraivaamani luonnonvattupuskan tilalle.Hirvittävällä vimmalla tuhoan ison kelloköynnöksen tukineen hävitykseen kukksipulimaan alta.Toki siihen mahtuu myös pari Aroniaa ja tarhaorvokin siemeniä.

Minun on saatava upea kukkaiskevät! Lisää sipuleita kaupasta,ja helmililjatkin puuttuvat vielä!Sitten siemeniä kasvimaan syyskylvöön; palsternakkaa,tilliä,mustajuurta,valkosipuleiden istukassipuleita,....lista on loputon.

Kotipihassakin on vielä paljon mahdolisuuksia istuttaa sipulikukkia ja tiedän jo kaupat,mistä niitä saa edullisimmin.Lähimarketin poistomyyntiä kyttään herkeämättä ja kun se taas tulee niin hamstraan lisää.

Kevät on niin kaukana tästä hetkestä.Lokakuussa olen viisaampi siitä olenko edes terve.Kuitenkin päässä takoo suunnaton kevätvimma vaikkei edes jouluunkaan ole päästy.Ihana,ihana joulu ei saa minkäänlaisia tuntemuksia aikaan.Kunhan tulee kevät.

Onko tämä odottamisen sietämättömästä vaikeudesta johtuvaa stressiä? Jokaisen kukkasipulin ja siemenen mukana hautaan sekavia ajatuksia multaan ja saan jäädä odottamaan lopputulosta,tulee joko kaunis kukinta tai siemen/sipuli jää suutariksi,tai mädäntyy maan multaan ennen kuin tapahtuu yhtään mitään.