Olen yövuoroputkessa.Ajatus ei oikein luista.Yövuoroissa olen omissa maailmoissani ja suljen ympäröivän arkimaailman pois.Olen yön töissä ja nukun päivät.Arkeen herään sitten kun viimeinen yövuoro on putkesta tehty.

On helpottavaa olla välillä ihan pihalla,ja luvan kanssa,ja siitä vielä maksetaan palkkaakin.Sitä ei tiedä mikä päivä on,puhumattakaan mistään muusta tärkeästä asiasta.Töissä on ammatillinen,muuna aikana kauhuleffoista tuttu,kävelevä zombi.

Sain toki hyviä uutisia serkultani.Hän toipuilee rintasyöpäleikkauksesta ja kaikki on kuulema mennyt tilanteeseen nähden hyvin.Vointi on ok.Ensi viikolla alkavat sytostaattihoidot ja hän uumoilee,ettei olo ole enää kovinkaan kohdillaan.Laitoin tsemppiviestiä ja toivotin onnea ensi viikkoon.Mutta ensi viikko on vasta ensi viikolla.

Sen verran opiskelin lisää rintaklinikan sivuilta,että radiologi katsoo mammografiakuvat kuulema heti siellä paikanpäällä ja jos on aihetta niin hän tekee lisäselvitystä ultraamalla sekä ottamalla koepalan.Kerran olen aikaisemmin ollut mammografiassa ja rinnan ultrauksessa,ja silloin sanottiin,että maitorauhanen siellä oireilee imetyksen jälkimainingeissa.Kai se sitten menee niin.

Mutta....palaillaan!