Tuusasin itseni kuntoon aamutuimaan ja suuntasin labraan.Ajat olivat hiukan myöhässä,mutta minua ei haitannut,vietin vapaapäivää ja olin orientoitunut itseni hoitamiseen.Pian kuitenkin minut kutsui luokseen aivan ihana labratäti.Verikoe otettiin pyynnöstäni siipineulalla,koska piikkikammoisena en kestä sitä,että neulaa ropelletaan näytteenottamisen aikana.

Hymyilin leveää hymyä koko toimenpiteen ajan enkä muista milloinkaan aikaisemmin verikokeen ottamisen olleen yhtä kivutonta ja miellytttävää.Normaalisti silmissäni olisi sumentunut jo aikaa sitten ja tuolista ylösnousemukseen olisi tarvittu apuri.

Verikokeen jälkeen sama hoitaja ohjasi minut sydänfilmihuoneeseen.Hän tietysti asetteli piuhat kiinni ja jutteli mukavia.Toimenpide ei kestänyt kuin pari minuuttia ja sitten oli kiittelyjen aika ja suuntaaminen kahvioon aamupalalle.Tuloksia saan sitten kännykkään ja ne menevät myös omalääkärilleni.

Koska kyseessä on nelikymppishuoltoni ja kokonaisvaltainen kuntokartoitukseni,päätin juhlistaa tätä aloitusfiilistä jotenkin.Ostin lähimarketista vihon,pari kaunista postikorttia ja tarroja.Vihosta tuli fiilisvihko,johon kokoan muisteloita hyvistä fiilispäivistä ja johon laitan silmääni miellyttäviä postikortteja ja tarroja.Luen sitten vihkoa kun kohdalle osuu se huonompi päivä.Voimavihko elämänmatkalla.Ensimmäiset sivut ovat nyt täynnä tämänpäiväistä hyvää fiilistä.