Taas on tullut se aika syksystä kun pohdin työkavereilleni ajatusta,että miltähän rastat näyttäisivätkään minun päässäni.Ja olen tullut siihen tulokseen,että mikäli budjetti ei nouse tähtitieteelliseksi niin nyt sitten olisi niiden aika.Ehkä.Kyllä neljääkymppiä pitää juhlia räväkästi ja kaikki nappulat kaakossa....

Rastat,rastat,rastat! Huomenna soitan niiden tekijälle ja tiedustelen minkälainen,ja eritoten kuinka kallis,operaatio olisi edessä.Sen tiedän,että viisituntinen istuminen kampaamotuolissa ei liene poikkeus tässä leikissä.Mutta toisaalta jos asian ajattelee niin,että vahinkohan ei ole lopunikäinen,ja tuntuu pääasiassa vain kukkarossa,niin mikä jottei.Juuresta pötkät poikki vaan,kyllä hiukset kasvaa takasin sängestäkin.Ja pipot on keksitty!

Eli siinä tämä neljänkympin kriisi sitten on.Nähtäväksi jää toteutuvatko ajatukset vai pääsenkö niistä näppärästi eroon...