Aamulla olin mieheni ja poikamme kanssa nuorisopsykiatrian polilla tapaamisessa.Paikalla oli pojan lääkäri ja sairaanhoitaja.Vaihdoimme kuulumisia puolin ja toisin sekä suunnittelimme pojalle jatkotukea.Poika on käynyt sairaanhoitajan luona kerran viikossa juttelemassa arkiasioista terapeuttisessa mielessä.

Lääkäri ei ollut huolissaan paastoveren sokerista,joka todellakin huiteli viitearvojen yläkantissa.Siellä se on ollut joskus aiemminkin ja lisätutkimukset tulevat ajankohtaisiksi sitten kun arvo ylittää korkeimman viitearvon.Lääkitystäkään ei lähdetty muuttamaan.Kaikki oli siis hyvin,uusi aika verikokeisiin kevääksi ja samoin uusi tapaamisaikakin maaliskuulle.

Labrassa kävin myös tänään,Papa seulonnassa.Jännitin taas tuttuun tapaan näytteenottoa,mutta mieleni kummasti kääntyi siinä kun avasin labrahuoneen oven.Hoitaja kysyi,saako opiskelija olla mukana ja saako hän ottaa näytteen? Huoneessa oli opiskelijapoika,joka kaikesta päätellen oli aika lailla ekaa päivää näytteenotossa.

Toki hän olisi saanut ottaa näytteen,eipä siinä mitään.Kolmannen lapseni synnytyksessä oli mukana uunituore mieslääkäriopiskelija,joka oli ensimmäisessä synnytyksessään.Hänelle kokemus oli todella suuri asia ja se muistoksi minulle jäivät mustelmat reiteen kun hän puristi jännityksessään käsillään reittäni.Olihan sekin kokemus,vääntää lasta maailmaan kun kummallakin puolella olivat miehet reisissä kiinni kannustamassa,toisella puolella oma mies ja toisella opiskelija.

Tämä labrapoika ei sitten kumminkaan hennonnut ruveta ottamaan näytettä vaikka kuinka hyvin labrahoitaja oli alapääni hänelle tarjoillut kaikkine levittimineen.Hoitaja selitti toimenpidettä ja opiskelija katseli vierestä.Ja minä unohdin jännittää kun katselin ison mahani takana tapahtuvaa opetusta.Eikä sattunut yhtään.

Mies odotti minua odotushuoneessa ja koko kotimatkan nauroin tapahtuneelle.Jotenkin minulla käy aina näin,mitä lähempänä alapäätoimenpiteitä ollaan,sitä varmemmin ovat miesopiskelijat osuneet kohdalle...täytyyhän heidänkin jostain aloittaa.Minä tosin en sattunut harmikseni olemaan labrapojan ensimmäinen neitsyysnäyteasiakas.