Salainen operaationi etenee hyvin,vaaka näyttää jo miltei kolme kiloa kevyempää lukemaa.Kertaakaan en ole sanonut sanaa laihdutus,enkä sano.Liian monta kertaa elämässäni olen käyttänyt tuota sanaa,joka sulkee minut pakonomaisesti häkkiin ja alkaa määräillä kaikkea mitä teen.

En ole tilivelvollinen itsellenikään kun en laihduta.Olen vapaa laittamaan suuhuni juuri sen mitä haluan,ja juuri omasta vapaasta tahdostani,en laihduttamisen pakosta irvistele syödessäni terveysruokaa.Syön nautinnollisesti,vapaasti ja taivaallisesti kevyttä ruokaa vähemmän.Ja nautin saamistani tuloksista,olostani.

Päähäni kilahti pakkomielle saada luumunväristä ripsiväriä.Olotilani on kohentunut jo niin,että olen alkanut meikata arkenakin.Ja se on kivaa.Luumunvärisen ripsivärin löysin,mutta sain pulittaa siitä sievoisen summan.Itse Dior oli ainoa,jonka valikoimista aarre lopulta löytyi.Ehkä olen kuitenkin tullut siihen ikään,että olen Diorini ansainnut.Ja toisaalta,itseppähän olen rahani tienannut.

Kampaajani kanssa olemme päätyneet siihen ratkaisuun,että minusta tehdään blondi.Onhan tuleva muutos todella huikea,mutta saa ollakkin.Nyt vaihdetaan väriä ja ajatellaan kroppa uusiksi.Iloa tässä elämässä olla pitää ja blondeillahan on kuulema elämä aina hauskempaa! Mutta salaisuutena pidän blondaamisenkin siihen saakka kunnes nousen kampaamotuolista ja räväytän ensimmäisen selfien naamakirjaan.