Taitaa olla viikko siitä kun neljäkymmentä kilahti täyteen.Vaikka kuinka sanotaan,että neljänkympin kriisi on humpuukia niin voin kyllä ihan aidosti sanoa,että humpuukia se ei ole.Tai ei ainakaan kaikille.

Vaikka en uskokkaan myyttejä vaan niiden sijaan uskon vahvasti kunkin olevan omanlaisensa yksilö ja kokevan omalla tavallaan elämänasioita,niin väitän kuitenkin,että neljänkympin kriisi on totta.Nyt kun olen saanut iän täyteen,olen silminnähden rentoutuneempi ja elämäntäyteisempi kuin ennen.

Elämä siis alkaa vasta nelikymppisenä! Nelikymppisyys on mielenlaatu ja koko ihmisikä on kapuamista ikäportaalta toiselle,kunnes tullaan sille viimeiselle portaalle,joka onkin sitten siinä Pietarin pakeilla taivaissa.Ja jokaikisellä portaalla on muistettava elää,ja mielellään täysillä.Jos humpsahtaa horjahtaa alas niin elämä kolhii kovat mustelmat.

Nelikymppisenä on mukava olla.